Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n 13. lokakuuta julkaistu ennuste povaa maailmantaloudelle 3,1 prosentin kasvua ja 4,7 prosentin inflaatiota vuodelle 2026, mikä osoittaa vahvan investointibuumin peittävän alleen maailmantalouteen kohdistuvan syvemmän ja epätasaisesti jakautuvan rasituksen.
Vastakkaiset shokit muovaavat kehityskulkua
Taustalla on ennuste, joka on toistuvasti suistunut raiteiltaan. Maailmantalous lähti vuoteen 2026 odotettua vahvemman vuoden 2025 siivittämänä, jolloin yritykset sopeutuivat kaupan häiriöihin ja talouspolitiikan epävarmuuteen. Ennen Lähi-idän sotaa IMF odotti talouskasvun yltävän tänä vuonna 3,4 prosenttiin. Konflikti kuitenkin katkaisi tämän kehityksen: energiainfrastruktuurin vaurioituminen ja meriliikenteen häiriöt Hormuzinsalmessa nostivat öljyn ja muiden raaka-aineiden hintoja, mikä kasvatti tuotanto- ja kuljetuskustannuksia sekä heikensi kuluttajien ostovoimaa.
Nykyinen ennuste ei ole vielä tätäkin alhaisempi siksi, että taloudessa vaikuttaa samanaikaisesti kaksi vastakkaista voimaa. Energiaan liittyvät ongelmat ovat negatiivinen tarjontashokki: se kallistaa hyödykkeitä ja jättää kotitalouksille ja yrityksille vähemmän varoja muuhun kulutukseen. Tekoälyinvestoinnit puolestaan toimivat positiivisena kysyntäshokkina, jossa laskentainfrastruktuuriin kohdistuvat menot ja niihin liittyvä kauppa tukevat taloudellista toimeliaisuutta. Myös valtiot ja yritykset ovat vaimentaneet energiashokin vaikutuksia purkamalla varastoja, etsimällä vaihtoehtoisia toimittajia sekä polttoaineita ja parantamalla tehokkuutta. Nämä puskurit ovat auttaneet taloutta vastaanottamaan iskun, mutta IMF varoittaa niiden olevan rajallisia.
Hyödyt keskittyvät yhä harvemmille
Tämä selittää osaltaan, miksi ennustetta nostettiin hieman heinäkuun 3,0 prosentista, vaikka riskit lisääntyivät. Tarkistus ei tarkoita, että shokki olisi ohi: kasvu jää yhä alle vuoden 2025 saavuttaman 3,5 prosentin, ja IMF:n vuodelle 2027 ennustama 3,4 prosenttia riippuu osittain energiakuljetusten toipumisesta. Hyödyt eivät myöskään jakaannu laajasti. Valuuttarahaston mukaan vain 32 maata vastaa nyt 95 prosentista maailmanlaajuisesta kasvusta, kun huhtikuussa vastaava luku oli 54 maata. Tämän keskittymisen vuoksi globaalit kokonaisluvut voivat näyttää vahvemmilta kuin miltä monissa kansantalouksissa todellisuudessa tuntuu.
Alttius riskeille riippuu siitä, mitä kukin maa myy ja ostaa. Tekoälyyn liittyvään kauppaan kytkeytyneet taloudet voivat hyötyä investointiaallosta, kun taas näiden teknologian toimitusketjujen ulkopuolella olevat energian tuojamaat kohtaavat hankalan yhdistelmän kasvavia tuontilaskuja ja heikkenevää kysyntää. Aasian ja Euroopan suuret tuojamaat ovat alttiita polttoainekustannuksille. Köyhemmät maat muun muassa Afrikassa ja Aasiassa kohtaavat lisäksi ruoan ja lannoitteiden kallistumisesta johtuvia riskejä, ja niillä on usein vähemmän finanssipoliittista liikkumavaraa kotitalouksien tukemiseen. Konfliktin suoraan koskettamat maat kärsivät lisäksi tuotannon ja infrastruktuurin vaurioista.
Talouspolitiikan liikkumavara kapenee kummallakin rintamalla
Keskuspankeille haasteena on se, että talouskasvua vastakkaisiin suuntiin vetävät voimat lisäävät kumpikin inflaatiopaineita. IMF odottaa inflaation hidastuvan 4,1 prosenttiin vuonna 2027, mutta kyseessä on vain ennuste, ei tae. Jos korkeammat energiakustannukset siirtyvät palkkoihin ja muihin hintoihin, rahapolitiikan päättäjät saattavat joutua pitämään korot kiristävinä estääkseen inflaation leviämisen, mikä puolestaan tekisi lainanotosta kalliimpaa yrityksille ja kotitalouksille. Valuuttarahaston ohjeena onkin pitää rahapolitiikka ankkuroituna hintavakauteen ja varoa näitä toisen kierroksen vaikutuksia.
Hallituksilla on omat rajoitteensa: energia- ja ruokalaskujen pehmentäminen laajoilla tuilla tai hintasääntelyllä voi suojata kuluttajia väliaikaisesti, mutta se kasvattaa kuluja ja voi heikentää kannustimia säästää niukkoja resursseja. IMF:n huhtikuinen Fiscal Monitor -raportti arvioi maailmanlaajuisen julkisen velan olleen vajaat 94 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2025 ja ennusti sen saavuttavan 100 prosenttia vuoteen 2029 mennessä. Tätä taustaa vasten lokakuun katsaus kehottaa hallituksia vahvistamaan uudelleen julkisen talouden liikkumavaraa ja suosimaan väliaikaista, kohdennettua tukea haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille laaja-alaisen hintojen keinotekoisen hillitsemisen sijaan.
Hauraita puskureita ja kriittisiä aikarajoja
Tekoälybuumi toimii talouden tukipilarina, mutta se on myös haavoittuvuustekijä. Jos odotettu tuottavuus ja tulokset eivät oikeuta investointeja, yritykset saattavat vetäytyä ja omaisuuserien hinnat laskea, mikä heikentäisi kysyntää teknologia-alan ulkopuolellakin. Reutersin uutisoimassa heikommassa skenaariossa IMF arvioi, että tekoälyinvestointien äkillinen kääntyminen laskuun voisi jättää maailmantalouden tuotannon 1,1 prosenttia alhaisemmaksi vuoteen 2028 mennessä. Kyseessä on riskiskenaario, ei rahaston perusennuste, mutta se osoittaa, kuinka vahvasti tulevaisuudennäkymät nojaavat yhteen keskittyneeseen kasvun lähteeseen.
Jatko riippuu pitkälti siitä, palautuvatko energiakuljetukset IMF:n olettamassa aikataulussa: rahaston perusskenaariossa Hormuzinsalmen kautta kulkevien kuljetusten odotetaan käynnistyvän uudelleen maaliskuuhun 2027 mennessä ja merenkulun olosuhteiden palaavan sotaa edeltävälle tasolle lokakuuhun mennessä. Pidempi häiriö, uudet kauppapoliittiset jännitteet tai pettymykset tekoälyn tuotoissa voisivat suistaa ennustetun toipumisen raiteiltaan. Sillä välin keskuspankit punnitsevat sitkeää inflaatiota suhteessa heikkenevään taloudelliseen toimeliaisuuteen, ja valtiovarainministeriöissä etsitään keinoja suojella kotitalouksia ilman, että ennestäänkin rajallista budjettivaraa kavennettaisiin entisestään.