Nature Communications -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa luurankolihasten korkeat Miro1-pitoisuudet yhdistettiin tyypin 2 diabeteksen insuliiniresistenssiin ja proteiinin poistamisen havaittiin parantavan insuliinivastetta prekliinisissä malleissa, minkä lisäksi liikunta oli yhteydessä sairastavien matalampiin Miro1-tasoihin.
Miro1 on solujen energiantuotannosta vastaavien mitokondrioiden ulkokalvolla sijaitseva proteiini. Tutkijat tarkastelivat ihmisten ja hiirten lihaskudosta sekä soluja ja eläinmalleja havaiten, että Miro1-proteiinia kertyi lihavuudesta ja diabeteksesta kärsivien lihaksiin. Tulokset viittaavat siihen, että AKT-molekyyliin liittyvät häiriöt insuliinisignaloinnissa saattavat selittää tätä kertymistä.
Hiiri- ja solumalleissa Miro1:n poistaminen ainoastaan lihaksista sai insuliinin toimimaan paremmin ja kohensi mitokondrioiden toimintaa. Tutkimukseen kuului myös satunnaistettu 12 viikon koe, johon osallistui 24 tyypin 2 diabetesta sairastavaa henkilöä. Kuntoharjoittelua suorittaneilla osallistujilla oli matalammat lihasten Miro1-tasot, parempi insuliinivaste ja mitokondrioiden tehokkaampi kyky käyttää happea energian tuottamiseen.
Ihmisillä tehdyt havainnot yhdistävät liikunnan Miro1-tason muutoksiin, mutta ne eivät osoita, että proteiinin väheneminen olisi suoraan aiheuttanut kaikki havaitut parannukset. Koska proteiinin poistokokeet tehtiin prekliinisissä malleissa ja ihmiskoe oli pieni, Miro1 on toistaiseksi vain lupaava tutkimuslöydös eikä valmis diabeteksen hoitokeino.