Alankomaalaiset tutkijat havaitsivat, että täysimittainen suolaniitty menetti vain vähän sedimenttiä simuloiduissa äärimmäisen myrskyn aalloissa, mikä viittaa siihen, että suolaniityt voivat auttaa suojaamaan rannikoita, vaikka vaurioituneet kasvit vaimentavat suurimpia aaltoja heikommin.
Aaltoaltaaseen koottiin noin 306 neliömetrin kokoinen elävä suolaniitty, joka oli tuotu Friisin Waddenmeren rannikolta. Tutkijat altistivat niityn aalloille, joiden merkitsevä korkeus oli enintään kaksi metriä. Koe kesti noin 29 tuntia.
Kun aallot olivat vaikuttaneet 21 tuntia, suolaniityn pinta oli laskenut keskimäärin vain seitsemän millimetriä, joten kokeessa tapahtui hyvin vähän eroosiota. Kasvillisuus kärsi enemmän vaurioita. Pitkään jatkuneen aalloille altistumisen jälkeen maanpäällisen kasvimassan määrä oli pudonnut noin viidesosaan tai neljäsosaan alkuperäisestä.
Kasvillisuus vaimensi aaltoja lisäksi 6–22 prosenttia kokeissa, joissa aallot olivat 75 senttimetriä korkeita. Kahden metrin aalloilla sen lisävaikutus oli enintään kuusi prosenttia. Suolaniityn koholla oleva pinta vaimentaa myös aaltoja.
Tutkijoiden maailmanlaajuinen analyysi viittasi siihen, että kasvillisuus voi vaimentaa aaltoja jopa 50 prosenttia rannikoilla, joilla aaltoenergia on vähäistä. Energisemmillä rannikoilla kasvillisuus voi analyysin mukaan vaimentaa aaltoja alle 10 prosenttia. Tulokset puoltavat suolaniittyjen säilyttämistä osana rannikkosuojausta.
Suolaniittyjen ei pitäisi korvata rakennettuja suojarakenteita, varsinkaan alueilla, joilla odotetaan suurimpia aaltoja.