Christine Lagarde jättää Euroopan keskuspankin 7. helmikuuta 2027, lähes yhdeksän kuukautta ennen toimikautensa päättymistä, sillä hän sanoo haluavansa enemmän vapautta puhua myös muusta kuin rahapolitiikasta.
Miksi hän sanoo lähtevänsä
Lagarde aloitti tehtävässään vuonna 2019 ja johti EKP:tä koronapandemian, Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja sitä seuranneen energian hintojen jyrkän nousun aikana. Pankki käytti ensin hätätoimia talouden suojelemiseksi ja nosti sitten korkoja jyrkästi inflaation kiihtyessä. Hänen kahdeksanvuotisen toimikautensa oli määrä päättyä 31. lokakuuta 2027.
Lehdistötilaisuudessa 29. lokakuuta Lagarde sanoi, että EKP:n johtajien on pysyttävä puolueettomina ja keskityttävä rahapolitiikkaan. Hän kutsui tätä pidättyvyyttä osaksi keskuspankin riippumattomuuden hintaa. Hän haluaa enemmän vapautta puhua pankin toimialaan kuulumattomista aiheista ja sanoi, ettei enää tuntenut oloaan mukavaksi pysyessään puolueettomana, kun tärkeistä periaatteista annettiin väärä kuva. Hän ei kertonut, mistä aiheista aikoo puhua tai mitä tekee seuraavaksi.
Miksi ajankohdalla on merkitystä
Lagarde on toiminut näkyvissä kansainvälisissä tehtävissä, muun muassa johtanut Kansainvälistä valuuttarahastoa ja toiminut Ranskan valtiovarainministerinä. EKP:n pääjohtajana hän edustaa instituutiota, jonka uskottavuus perustuu siihen, että se tekee rahapoliittisia päätöksiä asettumatta tavallisissa poliittisissa kiistoissa kummankaan osapuolen puolelle. Hänen on pysyttävä puolueettomana tehtävästään lähtöönsä asti.
Ranskan presidentinvaalit on määrä järjestää 18. huhtikuuta 2027, ja toinen kierros pidetään tarvittaessa 2. toukokuuta. Lagarde lähtee ennen vaaleja, joten euroalueen johtajat voivat valita seuraajan Emmanuel Macronin ollessa vielä Ranskan presidentti. Tämä ei todista, että politiikka olisi ollut syy ajankohdan valintaan. Lagarde ei vahvistanut halunneensa vaikuttaa seuraajan valintaan ennen vaaleja; Reutersin mukaan hän ei vastannut tätä koskevaan kysymykseen.
Euroalueen hallitukset ehdottavat ehdokkaita, euroryhmä keskustelee heistä ja EU:n neuvosto antaa suosituksen. Euroopan parlamenttia ja EKP:n neuvostoa kuullaan ennen kuin Eurooppa-neuvosto nimittää pääjohtajan. Päätöksen taakse tarvitaan vähintään 16 euroalueen 21 maasta, joiden väestö muodostaa vähintään 65 prosenttia alueen väestöstä. Tehtävän toimikausi kestää kahdeksan vuotta, eikä sitä voi uusia.
Kuka voisi ottaa tehtävän vastaan
Espanjan keskuspankin entistä pääjohtajaa ja nykyistä Kansainvälisen järjestelypankin johtajaa Pablo Hernández de Cosia sekä Alankomaiden keskuspankin entistä pääjohtajaa Klaas Knotia pidetään vahvoina ehdokkaina. Nämä ovat uutisoituja vaihtoehtoja, eivät virallisia ehdokkuuksia tai lopullinen ehdokaslista. Myös muissa EKP:n ylimmän johdon tehtävissä tapahtuu muutoksia: johtokunnan jäsenen Isabel Schnabelin on määrä siirtyä tehtävään Kansainväliseen valuuttarahastoon 3. tammikuuta, ja pääekonomisti Philip Lanen johtokuntakausi päättyy 31. toukokuuta.
Mitä vallanvaihdos merkitsee
Euroalueen ohjauskorot päättää EKP:n neuvosto, eivät pääjohtaja yksin. Pääjohtaja johtaa instituutiota, auttaa muovaamaan keskustelua rahapolitiikasta ja selittää päätöksiä. Seuraaja voi vaikuttaa siihen, miten EKP esittää vaikeat valinnat, ja poliittisesti herkkä nimitys voi koetella luottamusta pankin riippumattomuuteen.
Päivänä, jona Lagarde ilmoitti lähdöstään, EKP piti kolme keskeistä korkoaan ennallaan: talletuskorko oli 2,50 prosenttia, perusrahoitusoperaatioiden korko 2,65 prosenttia ja maksuvalmiusluoton korko 2,90 prosenttia. Pankki sanoi energian korkeampien hintojen voivan kiihdyttää inflaatiota ja samalla heikentää kasvua. Se kertoi tulevien päätösten perustuvan saataviin tietoihin, ei ennalta määrättyyn korkouraan.
Lagarde jatkaa tehtävässään 7. helmikuuta 2027 asti, ja EKP:n neuvosto jatkaa tavanomaista työtään. Seuraava merkittävä vaihe on löytää ehdokas, joka kelpaa riittävän monelle euroalueen hallitukselle. Seuraaja perii instituution, jota haastavat energian hintojen aiheuttamat inflaatioriskit, epävarma kasvu ja laajempi johdonvaihdos.