MIT:n tutkijat kertoivat 29. lokakuuta, että kolmella sääriamputoidulla henkilöllä testattu magneettinen mittausjärjestelmä voi tuottaa proteesiraajojen ohjaamiseen tarkempia lihassignaaleja kuin perinteiset elektrodeihin perustuvat menetelmät.
Järjestelmässä jäljellä oleviin lihaksiin istutetaan pieniä magneettihelmiä, ja iholla pidettävä anturiryhmä seuraa niiden liikettä kehon kudoksissa. Helmien sijainnin muutoksia mittaamalla järjestelmä arvioi lihasten mekaniikkaa, kuten niiden pituutta ja liikettä. Näin se ei ole riippuvainen pelkästään lihasten supistumiseen liittyvästä sähköisestä aktiivisuudesta.
Tutkimuksessa tutkijat testasivat menetelmää kolmella osallistujalla ja vertasivat sen signaaleja elektromyografiaan (EMG), jota käytetään yleisesti lihasaktiivisuuden mittaamiseen. Tutkimusryhmän mukaan magneettiset mittaukset tuottivat tarkempia ja herkemmin reagoivia proteesin ohjaussignaaleja. He raportoivat myös, että järjestelmä ylsi heidän arvioimillaan mittareilla tavanomaisen pinta-EMG:n ja lihakseen implantoitavan EMG:n tasolle tai oli niitä parempi.
Tulokset viittaavat siihen, että järjestelmä voi auttaa proteeseja reagoimaan käyttäjän liikkeisiin luonnollisemmin. Pieni tutkimus ei kuitenkaan osoita, miten hyvin järjestelmä toimii jokapäiväisessä käytössä. Tutkijoiden mukaan lisätestejä tarvitaan, ennen kuin teknologiaa voidaan pitää käytännöllisenä vaihtoehtona proteesien tavanomaiseen ohjaukseen.