Bangladeshilla ja Intialla on kuusi viikkoa aikaa uudistaa tai korvata Gangesjoen kuivakauden virtaamia koskevat säännöt ennen kuin vuoden 1996 sopimus päättyy 12. joulukuuta.
Neuvottelujen jatko on epävarmaa
Dhaka kertoo pyytäneensä Intiaa aloittamaan uusimisneuvottelut, mutta ei ole saanut vastausta. Intian mukaan jokikysymyksiä käsitellään Joint Rivers Commissionissa (JRC), ja sopimusta koskevat tekniset neuvottelut ovat jatkuneet, viimeksi toukokuussa. Bangladeshilainen ministeri ilmaisi toiveensa sopimuksesta lokakuun alussa, mutta siitä ei ole ilmoitettu.
Kiista alkoi jo ennen sopimusta. Intia rakensi Länsi-Bengaliin Farakkan padon ohjatakseen Gangesjoen vettä kohti Hooghlyjokea ja tukeakseen liikennöintiä Kolkatan satamaan. Bangladesh sanoi veden ohjaamisen vähentäneen virtaamia kuivakaudella. Väliaikaiset järjestelyt eivät ratkaisseet kiistaa, ja vuoden 1996 sopimuksella luotiin pysyvä vedenjakomekanismi 30 vuodeksi.
Miten sopimus jakaa veden
Sopimus jakaa Farakassa mitatun veden 1. tammikuuta ja 31. toukokuuta välisenä aikana kymmenen päivän jaksoissa. Kun virtaama on enintään 70 000 kuutiojalkaa sekunnissa, maat jakavat veden tasan. Kun virtaama on 70 000–75 000 kuutiojalkaa sekunnissa, Bangladesh saa 35 000. Yli 75 000 kuutiojalan sekuntivirtaamalla Intia saa 40 000 ja Bangladesh loput.
Sopimuksen vertailutaulukossa käytetään vuosien 1949–1988 keskimääräisiä virtaamia. Siinä edellytetään kiireellisiä neuvotteluja, jos virtaama laskee alle 50 000 kuutiojalan sekunnissa kymmenen päivän jaksolla, eikä siinä ole automaattista jatkamisehtoa.
Miksi Bangladesh haluaa takuun
Bangladeshin mukaan kaava jakaa käytettävissä olevan veden, mutta ei takaa luotettavaa vähimmäismäärää, kun joen virtaama on erityisen pieni. Vuoden 1977 sopimuksessa oli selkeämpi suoja Bangladeshin osuudelle, ja Dhaka haluaa vastaavan määräyksen. Vuoden 1996 sopimus tarjoaa rajallisen varajärjestelyn: Bangladeshille taataan 90 prosenttia sen lasketusta osuudesta, jos maat eivät tarkastelun jälkeen pääse sopuun mukautuksista.
Vuosien 1997–2016 aineistoa tarkastelleessa vertaisarvioidussa tutkimuksessa havaittiin, ettei Bangladesh usein saanut sopimuksen mukaista osuuttaan kriittisinä kuivina kausina. Tutkimuksen mukaan vanhat virtaamaennusteet ja muuttuneet olosuhteet heikensivät järjestelyä.
Vaikutukset ulottuvat diplomatiaa laajemmalle
Barindin alueella AFP haastatteli asukkaita, jotka kertoivat kuivista jaksoista, tuhoutuneista riisi- ja vehnäsadoista sekä pienenevistä kalansaaliista. Yksi entinen kalastaja oli siirtynyt kasvattamaan kalaa lammikoissa. Kastelu, kalastus ja vesiliikenne riippuvat kaikki kuivakauden veden määrästä.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset sateissa ja jokien virtaamissa vaikeuttavat vuosikymmenten takaisiin keskiarvoihin turvautumista. Pienet virtaamat voivat myös pahentaa suolaantumista ja ympäristön kuormitusta Bangladeshin lounaisosassa.
Molempiin hallituksiin kohdistuu painetta
Intia hallitsee Farakkan tärkeää vedenohjauspistettä, mikä antaa sille konkreettisesti vahvemman aseman. Länsi-Bengalilla on kuitenkin omat intressinsä Hooghlyjoessa ja Kolkatan satamassa, ja Biharin poliitikkojen — myös hallituskoalition jäsenten — vaatimukset voivat rajoittaa Intian mahdollisuuksia tarjota Dhakalle taattua virtaamaa. Biharissa huolenaiheita ovat maatalouden ja teollisuuden vedentarve sekä juomavesihuolto.
Bangladeshin vaikutusvalta perustuu lähinnä diplomatiaan: pysyvä sopimus edellyttää molempien osapuolten suostumusta, ja sopimuksen kariutuminen voisi haitata yhteistyötä muilla yhteisillä joilla. Sopimuksen päättyminen ei pysäyttäisi Gangesjokea, mutta se poistaisi sovitut vedenjakosäännöt ja neuvottelumenettelyt. Suhteita rasittavat Sheikh Hasinan paettua Intiaan vuonna 2024 syntyneet jännitteet sekä pitkään jumissa ollut Teestan vesisopimus.
Seuraava koetinkivi ovat viralliset neuvottelut
Kysymys on siitä, muuttuuko JRC virallisten uusimisneuvottelujen foorumiksi eikä jää pelkän teknisen yhteydenpidon paikaksi. Dhaka haluaa pidempiaikaisen sopimuksen, jossa veden saanti taataan selkeämmin ja jossa huomioidaan ilmasto sekä koko vesistöalueen tarpeet. Intian mukaan se käsittelee jokikysymyksiä JRC:n kautta, ja Biharin vaatimukset ovat esillä maan sisäpoliittisessa keskustelussa. Raporteissa on puhuttu johtajien tapaamisesta ennen määräaikaa, mutta sitä ei ole vahvistettu. Ministerin optimismi on odotus, ei osoitus siitä, että sopimus olisi lähellä.