Kanada ja Euroopan unioni loivat Montrealin huippukokouksessa laajat puitteet läheisemmille suhteille, mutta jättivät ehdotetun liitännäissuhteen määrittelemättä.
Nykyisten suhteiden pohjalta
Kumppanuus rakentuu jo olemassa oleville suhteille. Kanada ja EU allekirjoittivat tärkeän kauppasopimuksensa CETA:n vuonna 2016; sitä on sovellettu väliaikaisesti vuodesta 2017 lähtien, ja se poisti tullit useimmilta tavaroilta. Yhdeksän EU-maata ei ole vielä ratifioinut sopimusta kokonaan. Vuonna 2025 osapuolet allekirjoittivat puolustuskumppanuuden, ja Kanada liittyi myöhemmin ensimmäisenä Euroopan ulkopuolisena maana EU:n SAFE-puolustushankintaohjelmaan.
Osapuolet etsivät lisää vaihtoehtoja, kun kauppajännitteet Yhdysvaltojen kanssa jatkuvat. Presidentti Donald Trump on uhannut asettaa Euroopalle tulleja Kanadan ja EU:n suunnitellun suhteen vuoksi. Carney ja EU-johtajat sanovat, että läheisemmät suhteet voivat auttaa niitä tekemään itsenäisiä valintoja eivätkä ole suunnattu Washingtonia vastaan. Kanada tarjoaa luonnonvaroja ja markkinat Euroopan rajojen ulkopuolella; EU puolestaan tarjoaa kanadalaisyrityksille lisää asiakkaita, investointeja ja tutkimusyhteyksiä. Molemmat haluavat toimitusketjuja, jotka ovat vähemmän alttiita häiriöille tai yhden vahvan kauppakumppanin painostukselle.
Käytännön toimia ja lisää työtä edessä
Uusi ”Tulevaisuuden allianssi” on poliittinen kehys, ei lupaus EU-jäsenyydestä tai uudesta yhteismarkkinasta. Se kattaa kaupan, teknologian, kriittiset luonnonvarat ja energian, rahoituksen, turvallisuuden sekä ihmisten väliset yhteydet. Neuvottelijat saivat päätökseen neuvottelut digikauppa- ja kilpailusopimuksista. Uuden järjestelyn tarkoituksena on auttaa Euroopan investointipankkia investoimaan Kanadan kriittisiin luonnonvaroihin liittyviin hankkeisiin, ja kanadalaiset tutkijat liittyvät EU:n suurteholaskennan verkostoon. Kaikista tavoitteista ei ole vielä tullut sitovia ja voimassa olevia sopimuksia.
EU-virkamiesten mukaan digikauppasopimuksella pyritään tekemään rajat ylittävistä datavirroista ennakoitavampia, yksinkertaistamaan sähköisiä sopimuksia ja allekirjoituksia sekä vahvistamaan kuluttajansuojaa verkossa. Se voisi helpottaa yritysten, erityisesti pienempien yritysten, digitaalisten palvelujen ja tuotteiden myyntiä Atlantin yli. Neuvottelut on kuitenkin saatu päätökseen, ja sopimus tarvitsee vielä virallisen allekirjoituksen ja hyväksynnän. Se täydentäisi CETA:a, mutta ei antaisi kanadalaisyrityksille rajoittamatonta pääsyä EU:n digitaalitalouden kaikkiin osiin.
Liitännäisjäsenyyden sisältö on yhä määrittelemättä
Kanadan tekeminen EU:n ensimmäiseksi ”liitännäisjäseneksi” on vielä määriteltävä ajatus, ei asema, jonka Kanada olisi jo saanut. EU:n perussopimuksissa ei määritellä liitännäisjäsenyyden luokkaa. Yhteisessä julkilausumassa kumppanit sitoutuvat sen sijaan määrittelemään ”entistä läheisemmän liitännäissuhteen”, joka jää täysjäsenyyttä vähäisemmäksi, vuoden 2027 huippukokoukseen mennessä. EU-virkamiehet ovat keskustelleet ilmasto-, energia- ja tekoälyalan yhteistyön tiivistämisestä sekä laajemmasta osallistumisesta ohjelmiin, kuten Horisontti Eurooppaan ja Erasmus+:aan. Mikään näistä mahdollisuuksista ei ole vielä varmistunut oikeus.
Saksa ja muut hallitukset vastustivat ”liitännäisjäsenyyden” hyväksymistä ennen kuin sen merkitys ja oikeusperusta olisivat selvillä, osittain siksi, että nimitys voisi luoda ennakkotapauksen. Järjestelyssä on määriteltävä, mihin Kanadalla olisi pääsy, mitä sääntöjä sen pitäisi noudattaa ja mitä osallistuminen voisi maksaa. CETA:n ratifioinnin viivästyminen osoittaa, ettei kumppaneiden välinen sopu takaa nopeaa päätöstä.
Carney sanoo odottavansa, että neuvottelut uudesta suhteesta saadaan päätökseen kesäkuuhun 2027 mennessä; yhteisessä julkilausumassa kumppanit sitoutuvat määrittelemään käsitteen vuoden 2027 huippukokoukseen mennessä. Maaliskuulle on suunniteltu Kanadan hallituksen ja Euroopan komission välinen Kanada–EU-tapaaminen. Digikaupan neuvottelijoiden on vielä saatava päätökseen oikeudellinen tarkastelu sekä sopimuksen allekirjoitus ja hyväksyntä. Ratkaisevaa on, tuottavatko selkeät säännöt luotettavan markkinoillepääsyn, yhteisen tutkimusinfrastruktuurin sekä turvallisempia elintärkeiden materiaalien ja teknologian lähteitä ja samalla ratkaisevatko ne kysymykset oikeuksista, kustannuksista ja velvoitteista.