Lokakuun 30. päivänä Kazakstan, Kirgisia ja Uzbekistan kävivät Maailmanpankin tukemia teknisiä neuvotteluja Istanbulissa Kambarata-1-hankkeesta, jossa suunnitellaan patoa ja jonka onnistuminen riippuu rahoitusta, sähköä ja jokien hallintaa koskevista sopimuksista.
Mitä pato voisi muuttaa
Suunnitellun voimalaitoksen teho Kirgisian Narynjoella olisi noin 1 860 megawattia. Maailmanpankin arvion mukaan sen vuotuinen tuotanto olisi noin 6 000 gigawattituntia eli suunnilleen puolet Kirgisian nykyisestä sähköntarjonnasta. Pankin mukaan tekojärvi voisi auttaa siirtämään veden juoksutuksia vuodenajasta toiseen. Talven sähköpula voi pakottaa kalliiseen tuontiin, kun taas alajuoksun viljelmät tarvitsevat vettä kesällä. Pankin arvion mukaan Kirgisian kausittainen sähkövaje vastaa noin viidennestä maan vuotuisesta kotimaisesta kysynnästä. Nämä ovat ennakoituja hyötyjä, eivät taattuja tuloksia; ne riippuvat siitä, miten pato rahoitetaan ja miten sitä käytetään.
Miksi maat neuvottelevat
Hanke vastaa alueen pitkään jatkuneeseen haasteeseen. Neuvostoliiton aikaisissa järjestelyissä Kirgisia varastoi jokivettä ja juoksutti sitä kesällä enemmän alajuoksun kasteluun. Vastineeksi se sai energiaa fossiilisista polttoaineista rikkailta alajuoksun mailta. Neuvostoliiton hajottua tämä vaihtokauppa heikkeni. Kirgisialla oli enemmän syitä juoksuttaa vettä talvella sähkön tuottamiseksi, kun taas Uzbekistanin ja Etelä-Kazakstanin viljelijät tarvitsivat vettä kasvukaudella. Kambarata-1-hanketta edistettiin jo 1980-luvulla, mutta Neuvostoliiton hajoaminen keskeytti sen; myöskään myöhempi Venäjän tukema yritys ei johtanut hankkeen valmistumiseen. Yhteistyöhenkisempi ilmapiiri ja vuonna 2023 laadittu tiekartta auttoivat elvyttämään suunnitelman, ja kesäkuussa 2024 maat sopivat hankkeen yhteisestä kehittämisestä.
Kirgisia tavoittelee luotettavampaa sähköntoimitusta ja mahdollisuutta myydä ylijäämäsähköä. Kazakstan ja Uzbekistan voisivat hyötyä suuremmasta alueellisesta sähköntarjonnasta, mutta ne ovat myös riippuvaisia Syrdarjan vesistöstä kastelussa. Maailmanpankin mukaan suunnitteilla on yhteisyritys, josta Kirgisian osuus olisi 34 prosenttia ja Kazakstanin ja Uzbekistanin kummankin 33 prosenttia; osuudet vastaavat pitkälti odotettuja rahoitusosuuksia. Omistusosuudet eivät kuitenkaan ratkaise sitä, kuka päättää veden juoksutuksista etenkin kuivana vuonna tai miten kustannukset ja mahdollinen sähköntuotannon alitus jaetaan.
Rahoituksesta ei ole vielä sovittu
Ennen Istanbulin kokousta hallitukset kävivät vuonna 2026 kolme neuvottelukierrosta luonnoksesta hallitustenväliseksi sopimukseksi Biškekissä, Taškentissa ja Almatyssa. Almatyssa edustajat keskustelivat hallinnosta, rahoituksesta ja vastuunjaosta. Viranomaisten mukaan joidenkin määräysten valmistelu oli edennyt, mutta toiset vaativat vielä työtä. Lokakuun kokouksesta julkaistussa kuvauksessa kerrottiin teknisistä keskusteluista ja seuraavista vaiheista, mutta siinä ei ilmoitettu uudesta sopimuksesta tai rahoitusjärjestelystä.
Vuonna 2025 Uzbekistanin energiaministeri arvioi rakennuskustannuksiksi 4,2 miljardia dollaria ja kertoi laajemmasta kansainvälisestä rahoituskokonaisuudesta. Hän sanoi myös, että suunnitteluasiakirjat olivat keskeneräisiä. Kiinnostuksenilmaukset tai ilmoitettu rahoituskokonaisuuden summa eivät ole lopullinen rahoituspaketti, jonka ehdot olisi sovittu ja sitoumukset vahvistettu. Maailmanpankki on tukenut toteutettavuustutkimuksia, ympäristö- ja sosiaalisia arviointeja sekä kestävän rahoitus- ja kaupallisen toimintamallin valmistelua. Työn avulla voidaan arvioida, onko hanke toteuttamiskelpoinen ja rahoituskelpoinen, mutta sillä ei voida päättää, miten hallitukset jakavat päätösvallan, velat ja hyödyt.
Paikalliset vaikutukset ja seuraava koetinkivi
Myös rakennuspaikan lähistöllä asuvilla ihmisillä ja alajuoksun yhteisöillä on hankkeessa paljon pelissä. Suuri tekojärvi voi peittää maa-alueita pysyvästi alleen sekä muuttaa jokivirtaamia, sedimenttien kulkeutumista, veden laatua ja ekosysteemejä. Maailmanpankki on arvioinut ympäristöriskin suureksi, ja luonnosasiakirjoihin sisältyy suunnitelmia sidosryhmien osallistamisesta sekä toimeentulon palauttamisesta tai uudelleensijoittamisesta. Mahdollisten väestönsiirtojen laajuus ei ole vielä selvillä. Paikalliset vaikutukset, korvaukset ja seuranta on otettava osaksi suunnittelua, ja alajuoksun yhteisöt tarvitsevat uskottavat takeet veden juoksutusajankohdista ja saatavuudesta.
Seuraavaksi on nähtävä, pystyvätkö maat muuttamaan sopimusluonnoksen ja teknisen valmistelutyön lopullisiksi säännöiksi, jotka koskevat maksuja, yhteisyrityksen päätöksentekoa ja tekojärven kausittaista säännöstelyä. Maailmanpankin mukaan yhteisyrityksen on tarkoitus vastata hankkeen kehittämisestä ja käytöstä myöhemmässä vaiheessa. Lokakuun raportissa ei ilmoitettu seuraavan neuvottelukierroksen tai lopullisen sopimuksen päivämäärää. Rakentamisen aikataulu on yhä epävarma, kunnes selvitykset, suojatoimet ja rahoitus on saatu ratkaistua. Onnistuminen riippuu siitä, pystyvätkö kolme maata ja hankkeen vaikutuspiirissä olevat yhteisöt luottamaan siihen, miten sähkö, vesi ja kustannukset jaetaan.