UMass Amherstin tutkijoiden johtamassa tutkimuksessa havaittiin, että Coloradon heikot, savikivirikkaat vuoristoalueiden valuma-alueet kuluvat noin kolme kertaa nopeammin kuin viereinen kovakallioinen maasto, vaikka niiden rinteet ovat loivempia; ero voi vaikuttaa arvioihin vuorten merkityksestä hiilidioksidin vapautumisessa.
Tutkijat tutkivat East Riverin valuma-aluetta, jossa pehmeä savikivi, sedimenttikivilaji, esiintyy vierekkäin kestävämmän, maan alla muodostuneen magmakiven kanssa. Vertaillakseen näiden kahden kivilajin eroosiota ryhmä kehitti menetelmän beryllium-10:n, alkuaine berylliumin harvinaisen muodon, mittaamiseen savikivessä, jossa hienorakeisuuden vuoksi tavanomaiset mittaukset ovat olleet vaikeita. Avaruudesta tuleva säteily, jota kutsutaan kosmiseksi säteilyksi, tuottaa isotooppia pinnalla paljastuneessa kvartsissa. Siitä jää merkki, jonka avulla tutkijat voivat arvioida, kuinka nopeasti maasto kuluu.
Ryhmä yhdisti nämä mittaukset maaston muodon ja veden kemian analyysiin sekä maisemaa kuvaaviin malleihin. Tulokset viittaavat siihen, että kivilaji voi auttaa selittämään eroosion jakautumista tavoilla, joita pelkkä rinteen jyrkkyys ei välttämättä paljasta. Tulokset viittaavat myös siihen, että eroosio voi olla nopeaa suhteellisen loivassa maastossa.
Tutkijoiden mukaan savikiven nopeampi eroosio voi lisätä veteen liuenneen aineksen määrää. Heidän mukaansa se voi myös osaltaan johtaa hiilidioksidin nettovapautumiseen elottoman kiviaineksen rapautumisen kautta maiseman muuttuessa miljoonien vuosien kuluessa. Tulokset viittaavat siihen, että hiilen kiertokulkua koskevissa arvioissa voi olla tarpeen ottaa kallioperän erot aiempaa tarkemmin huomioon.
Tutkimus keskittyy kuitenkin yhteen Coloradon valuma-alueeseen.