MINURSO alkoi ajaa toimintaansa alas 1. marraskuuta, kun sen mandaatti päättyi, eikä turvallisuusneuvoston jäsenet päässeet sopuun operaation tulevaisuudesta ja kiista jäi ratkaisematta.
Kansanäänestystä ei koskaan järjestetty
Vuonna 1991 perustetun MINURSO-operaation tarkoituksena oli valvoa tulitaukoa ja auttaa kansanäänestyksen valmistelussa sen jälkeen, kun Marokko ja Polisario-rintama olivat hyväksyneet YK:n sovintosuunnitelman. Sahrawit saisivat valita itsenäisyyden ja Marokkoon liittymisen välillä. Espanja päätti siirtomaavallastaan alueella vuonna 1976; Marokko vaatii aluetta itselleen ja hallinnoi suurinta osaa siitä, kun taas Polisario ajaa itsenäistä valtiota. YK luokittelee Länsi-Saharan edelleen itsehallintoa vailla olevaksi alueeksi.
Kansanäänestystä ei järjestetty, koska Marokko ja Polisario eivät päässeet sopuun siitä, ketkä saisivat osallistua. MINURSO jatkoi turvallisuustilanteen seurantaa ja siitä raportointia sekä pyrki lieventämään jännitteitä. Tulitauko päättyi vuonna 2020, ja matalan intensiteetin yhteenotot ovat jatkuneet. Toiminnan päättyessä operaatiossa oli noin 200 siviili- ja sotilashenkilöä, yhdeksän kenttätoimipistettä sekä yhteystoimisto Tindoufissa Algeriassa.
Jäsenet olivat eri mieltä operaation tulevaisuudesta
Vuonna 2025 turvallisuusneuvosto uudisti MINURSO:n mandaatin vuodeksi ja kannatti neuvotteluja, joiden pohjana olisi Marokon autonomiatarjous, mutta totesi samalla, että ratkaisun tulisi turvata sahrawien itsemääräämisoikeus. Tarjouksen mukaan alue kuuluisi Marokon suvereniteettiin, mutta sillä olisi paikallinen itsehallinto. Neuvosto pyysi YK:n pääsihteeriä arvioimaan operaatiota. Hänen lokakuuhun 2026 mennessä valmistuneessa katsauksessaan kuvattiin jatkuvia poliittisia erimielisyyksiä ja käytännön esteitä. Marokon, Polisario-rintaman, Algerian ja Mauritanian väliset neuvottelut olivat alkaneet uudelleen, mutta osapuolten näkemyserot eivät olleet kaventuneet.
Yhdysvallat ehdotti YK:n läsnäolon jatkamista vielä vuoden ajan, mutta operaation muuttamista. Sen päätöslauselmaluonnoksessa operaation nimestä poistettaisiin sana ”kansanäänestys”, sotilaallista osuutta pienennettäisiin ja Marokon autonomiatarjous asetettaisiin neuvottelujen keskiöön. Yhdysvaltojen mukaan vanha operaatio ei ollut saavuttanut alkuperäistä tavoitettaan. Venäjän mukaan luonnos pakotti osapuolet yksipuoliseen ratkaisuun, ja se käytti veto-oikeuttaan. Luonnosta kannatti 11 jäsentä, ja kolme pidättyi äänestämästä.
Venäjä ehdotti sen jälkeen MINURSO:n mandaatin jatkamista vuodella. Luonnosta kannatti vain kolme jäsentä; Yhdysvallat äänesti sitä vastaan ja 11 jäsentä pidättyi äänestämästä. Luonnos ei saanut hyväksymiseen vaadittavaa yhdeksää ääntä. Neuvosto ei päässyt sopuun siitä, pitäisikö operaatiota muuttaa vai sen nykyinen mandaatti uusia.
Mitä alasajo merkitsee
Marokko suhtautui myönteisesti siihen, ettei operaatiota jatkettu, mikä saattaa siirtää huomion sen autonomiatarjoukseen. Polisario ja monet sahrawit pelkäävät, että mahdollisuus äänestää itsenäisyydestä karkaa yhä kauemmas. Algeria arvosteli Yhdysvaltojen luonnosta, jota se piti Marokkoa suosivana. YK:n pääsihteeri sanoi, ettei MINURSO:n vetäytyminen poista sahrawikansan oikeutta itsemääräämiseen.
Seuraavaksi vuorossa on hallinnollinen vetäytyminen, eivätkä kaikki työntekijät lähde heti. Pienempi YK:n ryhmä huolehtii maiden kaluston palauttamisesta ja YK:n omaisuuden käsittelystä. YK:n poliittisen työn odotetaan jatkuvan pääsihteerin henkilökohtaisen lähettilään Staffan de Misturan välityksellä, mutta korvaavasta valvontaoperaatiosta tai kansanäänestyksen aikataulusta ei ilmoitettu. Ilman MINURSO:n kenttäläsnäoloa YK:n voi olla vaikeampi todentaa välikohtauksia ja lieventää jännitteitä. Taistelujen uudelleen puhkeaminen on riski, ei varma seuraus.