Yli 4 500 muinaisen ihmisen DNA viittaa siihen, että muuttoliikkeiden aallot auttoivat levittämään varhaisia kelttiläisiä ja germaanisia kieliä eri puolille Eurooppaa, mutta DNA:sta ei voi suoraan päätellä, mitä kieltä kukin ihminen puhui.
Nature-lehdessä julkaistussa kahdessa tutkimuksessa tutkijat analysoivat 712 hiljattain sekvensoitua genomia sekä aiemmin julkaistua DNA-aineistoa. Sitten he vertasivat väestön liikkeitä arkeologisiin ja kielellisiin tietoihin. Germaanisten kielten osalta tutkijat tunnistivat muuttoliikkeen Itämeren alueelta Skandinaviaan noin 4 000 vuotta sitten.
Muuttoliike saattoi tuoda mukanaan germaanisen kielen varhaisen muodon noin 800 vuotta myöhemmin kuin joissakin aiemmissa teorioissa on esitetty. Tutkijat jäljittivät myös myöhemmän muuttoliikkeen, jossa ihmisiä siirtyi Etelä-Skandinaviasta osiin nykyistä Saksaa, Puolaa ja Alankomaita noin 1 650 vuotta sitten. He havaitsivat myös muuttoliikkeen takaisin pohjoiseen suunnilleen samaan aikaan, kun muinaisnorja alkoi kehittyä.
Kelttiläisten kielten osalta tutkimusryhmä havaitsi, että Keski-Euroopan uurnakenttäkulttuuriin yhdistyvää perimää levisi länteen noin 3 200–2 800 vuotta sitten. Perimä saavutti alueita, joihin kuuluvat Britannia ja Iberian niemimaa. Tulokset tukevat Keski-Euroopan kautta kulkenutta reittiä kelttiläisten kielten leviämiselle, toisin kuin eräät kilpailevat teoriat, joissa painopiste on kauempana lännessä.
Tutkijat varoittavat, ettei geneettinen syntyperä todista, mitä kieltä ihmiset puhuivat. Ihmiset voivat omaksua uusia kieliä ilman laajamittaista muuttoliikettä. Muuttajat voivat myös vaihtaa kieltä saavuttuaan perille.
Tutkimukset tarjoavat siis näyttöä väestön liikkeistä, jotka ovat saattaneet muovata Euroopan kielikarttaa, eivät suoraa kuvaa muinaisesta puheesta.