Grönlannin parlamentti hyväksyi Yhdysvaltojen ja Tanskan turvallisuussopimuksen äänin 16–0 seitsemän edustajan pidättyessä äänestämästä, mikä avaa tien Yhdysvaltain joukkojen laajemmalle pääsylle ilman suvereniteetin siirtymistä tai uusien tukikohtien välitöntä rakentamista.
Päivitys jo olemassa olevaan läsnäoloon
Yhdysvalloilla on jo sotilaallinen läsnäolo Grönlannissa Tanskan kanssa vuonna 1951 tehdyn puolustussopimuksen nojalla; sopimusta päivitettiin vuonna 2004. Pituffikin avaruustukikohdassa Yhdysvaltain avaruusvoimat käyttää tutka- ja satelliittiseurantajärjestelmiä, joita hyödynnetään ohjusvaroituksessa, ohjuspuolustuksessa ja avaruuden valvonnassa.
Uusi sopimus päivittää tätä järjestelyä kuukausia kestäneiden diplomaattisten jännitteiden jälkeen. Neuvottelut käytiin presidentti Donald Trumpin Grönlannin Yhdysvaltain hallintaan liittämiseen tähdänneen kampanjan jälkeen, joka kiristi Nato-liittolaisten suhteita ja huolestutti saaren asukkaita.
Missä sopimus laajentaa pääsyä
Trumpin, Tanskan pääministerin Mette Frederiksenin ja Grönlannin pääministerin Jens-Frederik Nielsenin 22. syyskuuta allekirjoittama sopimus luo mahdollisuuden lisätä Yhdysvaltain toimintaa Pituffikissa ja perustaa uusia puolustusalueita Etelä-Grönlannissa sijaitsevaan Narsarsuaq’hun sekä idässä sijaitsevaan Mestersvigiin. Se laajentaa myös Yhdysvaltain sotilaallista pääsyä alueelle ilmateitse ja meritse, mutta pitää Grönlannin virallisesti Tanskan suvereniteetin alaisena.
Sotilaallisen toiminnan säännöt ja rajoitukset
Sopimus tunnustaa grönlantilaisten itsemääräämisoikeuden, ja Grönlanti on yksi sen allekirjoittajista. Grönlannin hallituksen mukaan uudet sotilaalliset laitokset edellyttävät sekä Grönlannin että Tanskan hyväksyntää, ja niissä on otettava huomioon paikallisyhteisöt ja ympäristö.
Sopimus rajoittaa Natoon kuulumattomien maiden sotilaslaitoksia ja pysyvää sotilaallista läsnäoloa. Se rajoittaa myös tiettyjä Nato- ja EU-maiden ulkopuolisten toimijoiden investointeja. Jos Grönlannista tulee itsenäinen, sopimuksen on tarkoitus jatkua Nato-kehyksen puitteissa, mikä voisi vaikeuttaa tulevien hallitusten mahdollisuuksia avata turvallisuuteen liittyviä tai herkkiä toimialoja ulkopuolisille valloille.
Laajentuminen voi viedä aikaa
Sopimus antaa Washingtonille laajemman läsnäolon tukikohdan ympärillä, joka on keskeinen Yhdysvaltain ennakkovaroitus- ja valvontatoiminnalle. Analyytikkojen mukaan ehdotetut itäiset ja eteläiset kohteet voisivat palvella esimerkiksi valvontaa ja logistiikkaa sekä parantaa pääsyä Pohjois-Atlantin reiteille. Sopimus sopii myös Naton pyrkimykseen vahvistaa arktista puolustusta ja rajoittaa kilpailijamaiden sotilaallisia tukikohtia alueella.
Lupa rakentamiseen ei tarkoita, että työt alkaisivat nopeasti. Grönlannin hallituksen mukaan uusien kohteiden yksityiskohdista on vielä sovittava, ja Foreign Policy Research Instituten analyytikko on varoittanut, että korkeat rakennuskustannukset voivat hidastaa laajentumista.
Keskustelu Grönlannissa jatkuu
Grönlannin hallituksen mukaan saaren pitäisi saada konkreettista taloudellista hyötyä, esimerkiksi grönlantilaisille yrityksille tulisi antaa etusija Yhdysvaltain puolustusalueisiin liittyvissä sopimuksissa. Näkyvä itsenäisyyttä kannattava oppositiopuolue Naleraq kyseenalaisti sopimuksen arvon; puolueen johtajan mukaan Grönlanti ei ollut saanut siitä taloudellista hyötyä. Vaikka kaikki äänestäneet kannattivat sopimusta, kaikkia huolia ei saatu ratkaistua, sillä seitsemän kansanedustajaa pidättyi äänestämästä.
Hyväksyntä ja suunnittelu ovat yhä kesken
Tanskan parlamentin on määrä äänestää 19. marraskuuta. Sopimus tulee voimaan vasta, kun Tanskan ja Grönlannin parlamenttien edellyttämät menettelyt on saatettu päätökseen; Yhdysvaltain senaatin hyväksyntää ei tarvita. Kohteiden suunnittelu, suojatoimet ja käytännön järjestelyt ovat vielä edessä, joten lähiajan tuloksena on Yhdysvaltain pääsyn vahvempi oikeudellinen perusta, ei välitön muutos Grönlannin sotilaalliseen tilanteeseen.