Science-lehdessä 5. marraskuuta julkaistu analyysi Intian ja Kiinan luolakerrostumien vuosikerroksista osoitti, että kahdeksan Atlantin kiertoliikkeen voimistumiseen liittynyttä jääkauden aikaista lämpenemistä kesti kukin yli vuosisadan, keskimäärin noin 180 vuotta – huomattavasti kauemmin kuin Grönlannin jääkairausnäytteiden perusteella arvioidut vuosikymmenet.
Dansgaard–Oeschger-tapahtumiksi kutsutut lämpenemisjaksot olivat viime jääkauden aikaisia äkillisiä muutoksia. Tutkijat selvittävät niiden avulla, miten merien kiertoliike vaikuttaa ilmastoon. Tapahtumien ajoittamiseksi tutkijat mittasivat happi-isotooppien vaihtelua stalagmiiteista Koillis-Intian ja Lounais-Kiinan luolissa.
Tutkijat yhdistivät nämä aineistot aiemmin julkaistuihin luola-aineistoihin ja vertasivat tuloksia ilmastomallien simulaatioihin. Luola-aineistojen perusteella kukin siirtymä kesti yli 100 vuotta.
Grönlannin jääkairausnäytteissä vastaavat muutokset tapahtuivat alle 70 vuodessa. Tutkijoiden mukaan ero johtuu siitä, mitä eri aineistot kuvaavat. Jääpeitteen vetäytyminen koillisella Pohjois-Atlantilla käynnisti ilmakehässä nopean muutoksen, joka näkyi Grönlannin aineistoissa.
Muutos ei kuitenkaan kuvannut merien kiertoliikkeen koko elpymistä. Simulaatioiden perusteella Atlantin meridionaalinen kiertoliike (AMOC) voimistui vielä myöhemmin, kun jääpeite vetäytyi edelleen Pohjois-Atlantin luoteisosassa. Tutkijoiden mukaan luola-aineistot kuvaavat tätä pidempää prosessia paremmin.
Grönlannin isotooppisignaali kertoo pääasiassa ilmakehän nopeammasta reagoinnista. Tulokset auttavat tutkijoita ymmärtämään paremmin, kuinka äkillisiä menneet ilmastonmuutokset olivat. Jääkauden tapahtumat eivät kuitenkaan anna suoraa aikajanaa sille, miten AMOC voi muuttua tulevaisuudessa nykyisen lämpenemisen seurauksena.