Xi kutsui Taiwanin ”täydellistä yhdistymistä” väistämättömäksi ja tarjosi keskusteluja, mutta Pekingin suvereniteettia koskevat ehdot eivät ole Taipeille hyväksyttäviä.
Miksi historiasta kiistellään
Pekingissä 12. marraskuuta järjestetyssä seremoniassa, jolla juhlistettiin Sun Yat-senin syntymän 160-vuotispäivää, Xi kuvasi yhdistymistä Kiinan kommunistiselle puolueelle historialliseksi tehtäväksi. Hän sanoi Pekingin olevan valmis keskustelemaan ”yhden Kiinan” periaatteen pohjalta eikä maininnut voimankäyttöä.
Kiinan sisällissodan jälkeen hävinneen Kiinan tasavallan hallitus vetäytyi Taiwaniin vuonna 1949, kun kommunistinen puolue perusti mantereelle Kiinan kansantasavallan. Taiwan on hallinnut itseään siitä lähtien, eikä Kiinan kansantasavalta ole koskaan hallinnut saarta. Peking pitää jakautumista keskeneräisenä asiana; monet taiwanilaiset näkevät demokraattisen itsehallintonsa todellisuutena, joka on säilytettävä. Peking käyttää Sun Yat-seniä, molemmin puolin kunnioitettua hahmoa, esittääkseen vaatimuksensa yhteisenä kansallisena hankkeena. Taipei kehotti ihmisiä välttämään Kiinan vuosipäiväjuhlia ja sanoi Pekingin vääristelevän Sunin perintöä edistääkseen yhdistymistä.
Pehmeämpi sävy, Pekingin ehdoilla
Kotimaassa Xi kytkee Taiwanin kansakunnan uudistumiseen, jolloin yhdistymisestä tulee mittari puolueen päättäväisyydelle ja johtajuudelle. Taiwaninsalmen toisella puolella hänen lupauksensa rauhasta ja halunsa keskustella tarjoavat sovittelevan tien, mutta vain Pekingin ehdoilla.
Taiwanin kansalaiset eivät ole juuri osoittaneet kannatusta Pekingin ehdottamalle poliittiselle järjestelylle. Taiwanin Manner-Kiinan asioiden neuvoston tilaamassa elokuussa tehdyssä kyselyssä 81,2 prosenttia vastusti ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatetta, ja 83,9 prosenttia sanoi, että Taiwanin tulevaisuudesta pitäisi päättää taiwanilaisten itse.
Heinäkuussa Xi jätti ”rauhanomaisen yhdistymisen” mainitsematta puheessaan, jonka hän piti kommunistisen puolueen vuosipäivän kunniaksi, ja varoitti samalla Taiwanin itsenäisyydestä. Ilmaisun palaaminen voi viitata pyrkimykseen korostaa suostuttelua ja lieventää huolta. Kiinan vuoden 2005 irtautumisen vastaisessa laissa kuitenkin säädetään mahdollisuudesta käyttää ”ei-rauhanomaisia keinoja” Pekingin määrittelemissä olosuhteissa, myös silloin, jos se katsoo rauhanomaisen yhdistymisen käyneen mahdottomaksi. Se, ettei puheessa mainittu voimankäyttöä, ei tarkoita, että tästä vaihtoehdosta olisi luovuttu.
Riskit eivät ole poistuneet
Taiwanille panoksena ovat poliittinen autonomia ja sen kansalaisten oikeus valita tulevaisuutensa. Washington ja muut alueen kumppanit pelkäävät, että painostus voisi horjuttaa elintärkeää merikuljetusreittiä ja puolijohdeteollisuuden keskusta. Xi’n puhetta edeltävänä päivänä G7-maiden ulkoministerit varoittivat, että Kiinan rannikkovartioston lisääntynyt toiminta Taiwanin itäpuolella uhkasi alueellista vakautta ja merenkulun vapautta. He vastustivat nykytilan muuttamista voimakeinoin tai pakottamalla.
Seuraavaksi ratkaisevat teot, eivät sanat. Institute for the Study of Warin ja American Enterprise Instituten analyytikot arvioivat 6. marraskuuta, että Kiinan laivaston ja rannikkovartioston poikkeuksellisen laajat joukkojen keskitykset saattoivat olla ilmoittamaton harjoitus, jossa simuloitiin Taiwanin eristämistä; he eivät kuitenkaan vahvistaneet, että kyseessä olisi ollut todellinen saarto. Lisäpartiot, Taiwanin saartoa simuloivat harjoitukset tai uudet keskustelutarjoukset voivat osoittaa, painottaako Peking enemmän painostusta vai suostuttelua. Xin puhe ei viittaa välittömään ratkaisuun: tavoite pysyy ennallaan, mutta keinot ja riskit ovat yhä avoinna.