Armenian pääministeri Nikol Pashinyan ja Azerbaidžanin presidentti Ilham Aliyev keskustelivat 12. marraskuuta Dublinissa liikenteestä, kaupasta ja rajatyöstä, mutta eivät antaneet julkisuuteen viitteitä siitä, että allekirjoittamaton rauhansopimus olisi valmis tulemaan voimaan.
Miksi kauttakulku on tärkeää
Maat sotivat Vuoristo-Karabahin hallinnasta 1990-luvulla ja vuonna 2020. Azerbaidžanin vuoden 2023 hyökkäys toi alueen Bakun hallintaan; noin 100 000 etnistä armenialaista pakeni. Suljetut rajat sekä vähäinen suora kauppa ja kauttakulku tekevät rahtiliikenteestä koetinkiven sille, ulottuuko yhteistyö johtajien lausuntoja pidemmälle.
Pashinyan ja Aliyev allekirjoittivat 8. elokuuta 2025 Washingtonissa yhteisen julistuksen; heidän ulkoministerinsä parafoivat rauhansopimuksen mutta eivät allekirjoittaneet sitä. Julistuksessa tuettiin kuljetusyhteyksiä kummankin valtion suvereniteettia ja lainkäyttövaltaa kunnioittaen. Niihin kuuluisi Armenian kautta kulkeva reitti, joka yhdistäisi Azerbaidžanin pääalueen Nahitševaniin, sekä vastaavat yhteydet Armenialle. Tekstissä todetaan, ettei kummallakaan osapuolella ole aluevaatimuksia toista kohtaan; sopimuksen voimaantulo edellyttää vielä allekirjoittamista ja ratifiointia.
Reittisuunnitelmat ja ensimmäiset askeleet
Trump Route for International Peace and Prosperity (TRIPP) kulkisi eteläisen Syunikin halki. Se tarjoaisi Azerbaidžanille suoran maayhteyden Nahitševaniin ja lupaisi Armenialle laajemmat liikenneyhteydet sekä mahdollisuuksia kaupankäyntiin ja investointeihin. Yhdysvaltojen ja Armenian yhteisessä kehyksessä todetaan, että Armenia säilyttää suvereniteettinsa hankkeen alueella. Suunniteltu reitti voisi yhdistää Kaspianmeren alueen Eurooppaan; analyytikkojen mukaan se voisi myös vähentää riippuvuutta Venäjän liikenneinfrastruktuurista ja kasvattaa Washingtonin vaikutusvaltaa. Reittiä vasta suunnitellaan, eikä se ole vielä käytössä.
Johtajien kansliat kertoivat, että Armeniaan oli kuljetettu Azerbaidžanin alueen kautta 105 000 tonnia rahtia marraskuusta 2025 lähtien. Kuljetuksissa hyödynnettiin olemassa olevia kauttakulkujärjestelyjä, ei TRIPP-reittiä: ensimmäinen tavarajuna vuosikymmeniin kulki Azerbaidžanin ja Georgian kautta ennen saapumistaan Armeniaan. Huhtikuussa rajakomissiot vaihtoivat luonnoksia säännöistä, jotka koskevat rajan kartoittamista ja dokumentointia. Dublinissa johtajat keskustelivat rajalinjan määrittämisestä, sähköyhteyksistä ja yhteisiä jokia käsittelevistä työryhmistä.
Miksi sopimus on yhä allekirjoittamatta
Azerbaidžanin mukaan Armenian on muutettava perustuslakinsa sanamuotoa, jonka Baku katsoo viittaavan aluevaatimukseen Vuoristo-Karabahista, ennen kuin se allekirjoittaa sopimuksen. Armenian sopimusluonnoksessa luovutaan aluevaatimuksista, mutta perustuslain muuttaminen edellyttää kansanäänestystä ja parlamentilta huomattavaa tukea. Pashinyanin puolue sai kesäkuun vaaleissa enemmistön, mutta ei yksin muutoksen edistämiseen tarvittavaa kahden kolmasosan enemmistöä. Bakun vaatimuksen hyväksyminen voi koitua hänelle kalliiksi; ilman sitä allekirjoittaminen jättäisi Aliyevin ilmaiseman huolen ratkaisematta.
Armenia, Azerbaidžan ja Yhdysvallat perustivat 7. marraskuuta suunnitteluryhmät liikenne- ja sähkönsiirtoasioita varten. Dublinista julkaistun tiedotteen mukaan johtajat tarkastelivat rautatie- ja maantiesuunnitelmia. Reitin avaamisajankohtaa tai aikataulua sopimuksen allekirjoittamiselle ei ilmoitettu. Koetinkivenä on se, voivatko kauppa ja infrastruktuuri hyödyttää ihmisiä molemmin puolin rajan perustuslakikiistan jatkuessa; muutoin suunnitelmat ja rahtikuljetukset voivat merkitä liennytystä pysyvän sovun sijaan.