EU:n alustava sopimus antaa tehtaille tilapäistä kustannushelpotusta maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrän vähentyessä, mutta se ei vapauta niitä päästösäännöistä.
Miten maksutta jaettavat päästöoikeudet toimivat
EU:n päästökauppajärjestelmässä yritysten on luovutettava yksi päästöoikeus jokaista päästämäänsä hiilidioksiditonnia kohden. Päästöoikeuksia hankitaan tavallisesti huutokaupasta, mutta joillekin teollisuuslaitoksille niitä jaetaan maksutta. Näin pyritään rajoittamaan riskiä, että tuotanto siirtyy maihin, joiden ilmastosäännöt ovat löyhemmät.
Maksuton jako perustuu yleensä tuotekohtaisiin vertailuarvoihin. Lämmön ja polttoaineiden vertailuarvot ovat varasääntöjä prosesseille, joille ei ole sopivaa tuotekohtaista vertailuarvoa, ja niiden perusteella päästöoikeuksien määrä lasketaan energiankulutuksen mukaan. Ne vaikuttavat muun muassa kemian-, keramiikka-, lasi-, paperi- ja elintarviketeollisuuteen, ja niiden osuus maksutta jaettavista päästöoikeuksista on noin neljännes.
Miksi neuvottelijat lisäsivät päästöoikeuksia
Sopimus syntyi ETS-järjestelmän vuosien 2026–2030 vertailuarvojen säännöllisen päivityksen yhteydessä. Päivitetyt lämmön ja polttoaineiden vertailuarvot vähensivät maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää, minkä vuoksi yritykset ja jäsenmaat varoittivat kustannusten kasvavan hiilivuodolle alttiilla aloilla. Heinäkuussa Euroopan komissio ehdotti erillistä, tilapäistä ratkaisua, jolla lisättäisiin suojaa hiilivuodolta vuoteen 2030 asti ilman, että maksutonta jakoa vähennettäisiin laajemmin eri aloilla.
Alustava sopimus tarjoaa noin 121 miljoonan päästöoikeuden puskurin. Nykyisten ETS-sääntöjen nojalla saatavilla oli noin 88 miljoonaa päästöoikeutta. Neuvottelijat lisäsivät 28 miljoonaa päästöoikeutta, joita ei ollut jaettu, koska laitokset eivät olleet täyttäneet esimerkiksi energiakatselmuksia tai ilmastoneutraaliussuunnitelmia koskevia ehtoja, sekä viisi miljoonaa erityisen alttiille aloille. Mahdollinen käyttämättä jäävä osa tästä kohdennetusta varannosta käytetään investointien tukemiseen EU:n modernisaatiorahaston ja innovaatiorahaston kautta. Paketti on laajempi kuin komission alkujaan ehdottama ratkaisu.
Mitä sopimus muuttaa ja mitä ei
Sopimus liittyy EU:n hiilirajamekanismiin eli CBAMiin. Mekanismi asettaa hiilen hinnan tiettyjen tavaroiden tuonnille samalla, kun kyseisten tavaroiden EU-tuottajille maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähennetään asteittain. CBAM ei kata kaikkia prosesseja, joissa käytetään lämmön ja polttoaineiden vertailuarvoja. Komission laajempi, vuonna 2026 esitettävä ETS-ehdotus ulottaisi CBAMin piiriin kuuluvien tavaroiden maksuttomien päästöoikeuksien asteittaisen poistamisen vuoteen 2038. Tämä ehdotus ja vuoden 2030 jälkeisten päästöoikeuksien tulevaisuus ovat erillisiä tästä tilapäisestä sopimuksesta.
Asianomaisten yritysten pitäisi joutua ostamaan vähemmän päästöoikeuksia, ja niiden pitäisi saada enemmän varmuutta lähiajan kustannuksista. Neuvoston mukaan tämä voi auttaa säilyttämään tuotannon ja työpaikat Euroopassa samalla, kun teollisuus siirtyy kohti vähäpäästöisempää toimintaa. Arvostelijoiden, kuten Carbon Market Watchin, mukaan vertailuarvosääntöjen toistuva höllentäminen voi heikentää painetta vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja investoida puhtaampaan tuotantoon. Yritysten on edelleen luovutettava yksi päästöoikeus jokaista päästämäänsä hiilidioksiditonnia kohden, mutta maksutta jaettavat päästöoikeudet vaikuttavat niiden kustannuksiin ja siihen, kuka ne maksaa.
Mitä tapahtuu seuraavaksi
Sopimus on alustava. Neuvoston ja parlamentin on hyväksyttävä se ja vahvistettava teksti virallisesti, minkä jälkeen komissio laatisi säännöt vertailuarvojen laskemiselle. Tämän prosessin odotetaan jatkuvan vuoden 2027 ensimmäiselle neljännekselle. Vuoden 2030 määräaika päättää tämän kohdennetun lisäyksen, ei kaikkien maksutta jaettavien päästöoikeuksien jakamista. ETS-järjestelmän laajempi uudistus määrittää, millaisia suojatoimia sen jälkeen jatketaan ja miten ne sovitetaan yhteen EU:n päästötavoitteiden ja CBAMin kanssa.