Etelä-Sudanin vaalilautakunta siirsi maan ensimmäiset itsenäistymisen jälkeiset valtakunnalliset vaalit 22. joulukuuta pidettävistä vaaleista 11. helmikuuta 2027 pidettäviksi selittämättä 51 päivän viivästystä.
Toistuvasti pidennetty siirtymäkausi
Viivästykset johtuvat siirtymäkaudesta, jonka tarkoituksena on saada rauhansopimuksen pohjalta aikaan vaaleilla valittu hallitus. Etelä-Sudanin ensimmäiset suunnitellut vaalit vuonna 2015 jäivät vuonna 2013 alkaneen sisällissodan jalkoihin. Presidentti Salva Kiirin ja hänen kilpailijansa Riek Macharin vuonna 2018 solmima sopimus päätti sodan ja loi pohjan vallanjakoon perustuvalle siirtymäkaudelle, jonka aikana oli määrä järjestää vaalit vuonna 2022. Ajankohta siirtyi ensin vuoteen 2024 ja sitten joulukuuhun 2026, koska valmistelut olivat yhä kesken. Vuonna 2024 hallitus sanoi tarvitsevansa lisää aikaa väestönlaskentaan, pysyvän perustuslain laatimiseen ja muihin valmisteluihin. Jokainen jatkoaika piti siirtymäkauden hallituksen vallassa.
Käytännön esteitä on yhä
Käytännön esteitä on edelleen, vaikka vaalilautakunta ei ole sanonut niiden aiheuttaneen tätä viivästystä. Äänestäjien rekisteröinnin oli määrä alkaa 14. marraskuuta, samana päivänä kun uudesta vaalipäivästä ilmoitettiin. Vaalilautakunnan mukaan se oli perustanut 3 161 rekisteröintikeskusta; Jubasta saapuneissa raporteissa kerrottiin, ettei osa laitteista ollut saapunut ja monilta asukkailta puuttui valtion hyväksymä henkilöllisyystodistus. Afrikan unionin Etelä-Sudanin-erityislähettiläs kertoi 10. marraskuuta YK:n turvallisuusneuvostolle, että vaalilautakunta oli saanut pyytämästään 276 miljoonasta dollarista 21 miljoonaa. Nämä puutteet tekevät lisävalmisteluajan tarpeesta uskottavan selityksen, mutta ne eivät osoita viivästyksen syytä.
Myös poliittinen luottamus on vaakalaudalla
Heinäkuussa lainsäätäjät poistivat väestönlaskennan ja pysyvän perustuslain äänestämisen ennakkoehdoista. Syyskuussa Kiir hajotti siirtymäkauden hallituksen ja lainsäädäntöelimet sekä nimitti väliaikaisen hallinnon. Machar on yhä pidätettynä, ja hänen oikeudenkäyntinsä on käynnissä. YK:n ihmisoikeuskomission mukaan muutokset heikensivät vuoden 2018 vallanjakosopimusta ja jättivät Macharin puolueen sekä muut oppositiohahmot ulkopuolelle. Hallitus katsoo, ettei maa voi pysyä siirtymäjärjestelyjen piirissä loputtomiin. Hallitus haluaa vaaleilla päättää siirtymäkauden; kriitikot pelkäävät, että vaalit ilman todellista kilpailua voivat vahvistaa hallitsevaa puoluetta. Tämä auttaa selittämään kiistaa aikataulusta, mutta ei sitä, miksi juuri tätä päivämäärää muutettiin.
Vuoden 2018 sopimuksella pyrittiin jakamaan valtaa ja hallitsemaan sodan jälkeisiä kilpailuasetelmia. Jos merkittävät poliittiset ryhmät hylkäävät prosessin tai sen tuloksen, vaalit voivat syventää erimielisyyksiä sen sijaan, että ne ratkaisisivat niitä. YK-operaation mukaan keskeiset rauhansopimuksen mukaiset sitoumukset ovat yhä täyttämättä, eikä vaalipäivä voi korvata poliittista vuoropuhelua tai luottamuksen rakentamista. Kansalaisille ratkaisevaa on, voivatko he rekisteröityä äänestäjiksi, kampanjoida ja äänestää vapaasti ja turvallisesti sekä johtaako äänestys ratkaisuun, jota he pitävät oikeutettuna.
Mitä seurata seuraavaksi
Tärkeitä merkkejä ovat se, saadaanko äänestäjien rekisteröinti päätökseen, toimitetaanko vaalimateriaalit keskuksiin, voivatko oppositiopuolueet osallistua ja aloittavatko poliittiset johtajat merkitykselliset neuvottelut. Uusi aikataulu on suunnitelma, ei todiste siitä, että nämä ehdot täyttyvät. YK:n virkamiehet ovat myös korostaneet, että rauhanprosessin on jatkuttava vaalien jälkeen; äänestys, joka päättää aikataulun mutta ei kiistaa, jättäisi keskeisen ongelman ennalleen.