Kuusi kuukautta sen jälkeen, kun Kongon demokraattinen tasavalta julisti ebolaepidemian Iturin maakunnassa, tapausmäärä kasvaa yhä, kun väkivalta, viivästynyt taudin tunnistaminen ja perusterveydenhuollon puutteet vaikeuttavat epidemian torjuntaa.
Tapausmäärä kasvaa nopeasti
Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksen mukaan epidemiassa oli 14. marraskuuta mennessä todettu 11 376 vahvistettua tartuntaa ja 5 568 tautiin liittyvää kuolemantapausta kahdeksassa Kongon maakunnassa. Se on Kongossa todetuista ebolaepidemioista suurin ja maailmanlaajuisesti toiseksi suurin Länsi-Afrikan vuosien 2014–2016 epidemian jälkeen. Yhdysvaltain tautikeskuksen (CDC) mukaan Kongon epidemian vahvistettujen tapausten määrä ylitti 1 000:n 40 päivän kuluessa torjuntatoimien käynnistämisestä; vuosien 2018–2020 epidemiassa saman rajan saavuttamiseen kului noin 235 päivää.
Miten epidemia alkoi
Varhaisia varoitusmerkkejä oli vaikea tulkita. Maailman terveysjärjestölle (WHO) ilmoitettiin 5. toukokuuta Mongbwaluun, vilkkaalle kaivosalueelle, levinneestä selittämättömästä sairaudesta, joka tappoi ihmisiä, myös terveydenhuollon työntekijöitä. Ensimmäisenä nykyisin tunnettuna epäiltynä tapauksena pidetylle henkilölle kehittyi oireita huhtikuun lopulla, ja laboratoriotutkimuksissa vahvistettiin toukokuun puolivälissä kyseessä olevan Bundibugyo-virus. WHO:n mukaan epidemian uskottiin alkaneen Mongbwalusta, mutta sen alkuperää selvitettiin yhä. Ihmiset matkustivat myös alueen ja lähikaupunkien välillä hakeakseen hoitoa, mikä tarjosi virukselle mahdollisuuksia levitä.
Miksi taudin tunnistaminen on vaikeaa
Kyseessä ei ole Länsi-Afrikan epidemian aiheuttanut ebolaviruskanta. Bundibugyo-virus leviää suorassa kosketuksessa tartunnan saaneen ihmisen kehon nesteisiin tai saastuneisiin materiaaleihin, myös turvattomissa hautajaisissa ja terveydenhuollon yksiköissä, joissa tartuntojen torjunta ei ole riittävän tehokasta. Varhaiset oireet, kuten kuume ja väsymys, voivat muistuttaa malariaa, mikä vaikeuttaa taudin nopeaa tunnistamista.
Bundibugyo-viruksen aiheuttamaan tautiin ei ole hyväksyttyä rokotetta eikä erityistä hoitoa. Torjuntatyössä turvaudutaan testeihin, eristämiseen, oireenmukaiseen hoitoon, kontaktien jäljittämiseen, turvallisiin hautajaisiin ja yhteisöjen yhteistyöhön. Saatavilla olevat tiedot viittaavat puutteisiin taudin tunnistamisessa ja torjuntatoimissa, eivät siihen, että itse viruksen olisi osoitettu muuttuneen.
Turvattomuus vaikeuttaa kontaktien jäljittämistä
WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus sanoi, että terveydenhuollon työntekijöihin ja toimipisteisiin kohdistuneet hyökkäykset olivat rajoittaneet pääsyä alueille. Cantine-Aloyassa tapahtuneen tappavan hyökkäyksen jälkeen yli 1 000 kontaktia katosi seurannasta, eikä kolmea vahvistettua tartunnan saanutta henkilöä löydetty. Médecins Sans Frontièresin mukaan sen Iturissa hoitamista ebolapotilaista vain 9 prosenttia oli aiemmin merkitty kontaktien jäljityslistoille. Kun ryhmät eivät pääse turvallisesti yhteisöihin, ne saattavat havaita tartunnat vasta ihmisten sairastuttua vakavasti ja menettää mahdollisuuden seurata heidän kontaktejaan.
Puutteet heikentävät torjuntatoimia
Reuters kertoi Africa CDC:n mukaan, että torjuntatoimiin luvatuista 2,9 miljardista dollarista oli maksettu alle puolet. MSF kuvailee palkkoja vaille jääneitä tai lakkoilevia työntekijöitä, polttoaineettomia ambulansseja, puhelimia tai mobiilidataa vailla olevia yhteisötyöntekijöitä sekä tarvikkeista pulaa kärsiviä klinikoita. Nämä puutteet heikentävät tartuntojen seurantaa, viivästyttävät hoitoon pääsyä ja voivat altistaa ihmisiä tartunnoille terveydenhuollon toimipisteissä. Terveydenhuollon työntekijöiden palkkaus ja turvallisuus vaikuttavat koko torjuntatyöhön.
Riskit ulottuvat Kongon rajojen ulkopuolelle
Suurimmat ja välittömimmät riskit koskevat epidemia-alueiden yhteisöjen asukkaita ja heitä hoitavia terveydenhuollon työntekijöitä. Tartuntoja on ilmoitettu myös Kongon ulkopuolella, vaikka viranomaiset ovat saaneet epidemiat hallintaan joissakin maissa. CDC:n mukaan tähän epidemiaan liittyviä tartuntoja ei ole todettu Yhdysvalloissa, ja riski Yhdysvaltain väestölle on edelleen pieni. Epidemian jatkuva leviäminen Kongossa voi johtaa uusiin rajat ylittäviin tartuntoihin.
Miten epidemian torjuntaa voisi tehostaa
Torjuntatyö edellyttää henkilöstön, tarvikkeiden ja tartuntojen seurantaryhmien saamista epidemia-alueille, etulinjan työntekijöiden palkkaamista ja suojelemista sekä yhteisöjen luottamuksen palauttamista. Rokotteita ja hoitoja koskeva tutkimus etenee, mutta se ei voi korvata näitä toimia. Kaksi Bundibugyo-virukseen kohdennettua rokote-ehdokasta on suositeltu kliiniseen tutkimukseen, jonka tuloksia odotetaan alkuvuonna 2027. Edistyminen riippuu siitä, pystyvätkö torjuntatyöntekijät löytämään tartunnat aiemmin, jäljittämään kontakteja sekä tekemään hoitoon pääsystä turvallisempaa ja helpompaa.