Sumatralla tehdyssä kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin noin 40 000 lajia, havaittiin, että intensiiviset, vain yhtä viljelykasvia tuottavat kumi- ja öljypalmuviljelmät vähentävät luonnon monimuotoisuutta jyrkästi, ja vaikutukset vaihtelevat eliöryhmittäin.
Nature-lehdessä 18. marraskuuta julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin 32 tutkimusalaa Indonesian alankojen sademetsässä, perinteisillä kumitiloilla, joilla puita kasvatettiin muiden kasvien kanssa, sekä intensiivisesti hoidetuilla viljelmillä. Tutkijat kartoittivat 24 eliöryhmää, kuten kasveja, lintuja, lepakoita, hyönteisiä ja hämähäkkejä, sekä maaperän eliöitä ja mikro-organismeja. He tutkivat sekä maanpinnan ylä- että alapuolella eläviä eliöitä.
Sademetsään verrattuna lajimäärä oli yksittäisillä tutkimusalueilla keskimäärin noin 50 prosenttia pienempi monokulttuuripalstoilla. Laajemmassa maisemassa lajien monimuotoisuus oli jopa 78 prosenttia vähäisempää. Lasku ei tarkoittanut, että kaikki viljelmien eliöyhteisöt olisivat muuttuneet keskenään samankaltaisemmiksi.
Eliöyhteisöjen lajikoostumus muuttui eri tavoin tutkituissa ryhmissä. Monokulttuurien maanpäällinen lajisto vaihteli palstasta toiseen. Osittain vähälajisilla alueilla esiintyi vain joitakin niistä lajeista, joita tavattiin runsaslajisemmilla alueilla.
Tulokset viittaavat siihen, että pelkkä lajien laskeminen voi jättää huomaamatta, miten maankäytön muutokset muuttavat yhdessä elävien lajien joukkoa ja tekevät luonnon monimuotoisuudesta vähemmän monimuotoista. Tutkijoiden mukaan luonnonsuojelussa tulisi huomioida kokonaiset maisemat sekä niiden elinympäristöjen ja eliöiden kirjo.