Marco Rubio tapasi Keski-Aasian viisi ulkoministeriä Samarkandissa 19. lokakuuta, jolloin Uzbekistan ilmoitti 12 miljardin dollarin arvoisista sopimuksista yhdysvaltalaisten kumppaneiden kanssa.
Pyrkimys useampiin vaihtoehtoihin
C5+1-foorumi käynnistyi vuonna 2015, ja Samarkand toimi sen ensimmäisen ministerikokouksen isäntänä. Tämänvuotisessa kokouksessa kuuden maan hallitukset kutsuivat Yhdysvaltoja ja Keski-Aasiaa pitkän aikavälin ”ensisijaisiksi kumppaneiksi” ja tukivat taloussuhteiden, liikenneyhteyksien sekä energia-, mineraali- ja teknologiayhteistyön tiivistämistä. Kyseessä ovat laajat tavoitteet, eivät rahoitettu alueellinen suunnitelma.
Keski-Aasian maiden hallitukset kaipaavat enemmän vaihtoehtoja päästäkseen ulkomaisille markkinoille. Alueella ei ole suoraa yhteyttä mereen, ja Venäjä on toiminut pitkään keskeisenä kauppareittinä. Venäjän sota Ukrainassa voimisti huolta liiallisesta nojaamisesta yhteen ainoaan reittiin. Kiinan kauppa Keski-Aasian kanssa ylitti 106 miljardia dollaria vuonna 2025, ja Uzbekistanin kauppa Kiinan kanssa lähestyi 18 miljardia dollaria. Yhdysvaltojen ja Uzbekistanin välinen tavara- ja palvelukauppa oli puolestaan noin 1,7 miljardia dollaria. Luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia, mutta ne osoittavat eron suuruusluokan.
Uzbekistan tavoittelee suhteita useisiin suurvaltoihin sen sijaan, että se vain vaihtaisi yhden kumppanin toiseen. Vahvempi Transkaspian reitti voisi tarjota viejille toisen väylän maailmanmarkkinoille, ja luonnonvarojen jalostaminen puolestaan voisi auttaa maita hyötymään niistä taloudellisesti enemmän. Yhteislausunnossa painotettiin liikenneyhteyksiä ja tuotantoa, ei valintaa Washingtonin ja Pekingin välillä.
Mitä sopimukset sisältävät
Washington haluaa pääsyn kriittisiin mineraaleihin, monipuolisempia toimitusketjuja sekä mahdollisuuksia yhdysvaltalaisyrityksille. Rubio kuvaili lähestymistapaa kilpailemiseksi reilusta mahdollisuudesta harjoittaa liiketoimintaa sen sijaan, että Keski-Aasian maita pyydettäisiin katkaisemaan suhteensa muihin valtioihin. Hän nosti lähes 300 yrityksen valtuuskunnan esiin merkkinä siitä, että suhteiden tulisi johtaa kaupalliseen toimintaan eikä vain virallisiin kokouksiin.
Uzbekistanin investointiministeriö ilmoitti 54 sopimuksesta liikenteen, energian, kriittisten mineraalien, rahoituksen, digitaaliteknologian, maatalouden, terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla. Ministeriö ei kuitenkaan kertonut, kuinka suurelle osalle 12 miljardista dollarista on olemassa rahoitus tai kuinka suuri osa on yhä ehdotus- tai suunnitteluvaiheessa. Luvussa on kyse julkistetusta paketista, ei todisteesta siitä, että varat olisi jo sijoitettu tai valmiina käytettäväksi.
Osa suunnitelmista koskee Wabtecia ja paikallista rautatiekaluston tuotantoa, kun taas toiset liittyvät mineraalien etsintään ja toimitukseen, satelliittiviestintään, lääketieteelliseen teknologiaan ja maatalouden tehostamiseen. Uzbekistan allekirjoitti myös Yhdysvaltojen johtamat, avaruuden rauhanomaista tutkimusta koskevat Artemis Accords -sopimukset ja käynnisti kahdenvälisen strategisen vuoropuhelun. Vierailu tarjosi pelkkää kokousta enemmän, mutta hankkeiden todellinen arvo riippuu siitä, etenevätkö ne rahoitus-, rakennus- ja toimintavaiheeseen.
Toimeenpano on todellinen testi
Uzbekistanille pelissä ovat työpaikat, infrastruktuuri ja maan uskottavuus ulkomaisten investointien kohteena. Presidentti Shavkat Mirziyoyev on myöntänyt, että sijoittajat tarvitsevat ennakoitavamman ja läpinäkyvämmän toimintaympäristön. Muut neljä Keski-Aasian valtiota toivat esiin yhteisiä painopisteitä, mutta julkiset ilmoitukset keskittyivät Uzbekistaniin. Niiden kahdenvälisistä neuvotteluista annetuissa tiedoissa kuvattiin pikemminkin jatkokeskusteluja kuin vastaavanlaisia sopimuskokonaisuuksia. Alueen hallitukset ovat ottaneet Yhdysvaltojen huomion tyytyväisinä vastaan, mutta samalla viestineet, että sitoumusten on johdettava konkreettisiin investointeihin.
Uzbekistanilaiset virkamiehet kertoivat, että sopimuksille laaditaan toimintasuunnitelma. Sijoittajien ja hallitusten on selkeytettävä hankkeiden aikatauluja, rahoitusta ja vastuualueita. Myös laajempi C5+1-ohjelma vaatii täsmällisiä toimia liikenteen ja alueellisen kaupan edistämiseksi. Siihen asti 12 miljardia dollaria on avaustarjous syvemmälle suhteelle, ei osoitus jo saavutetusta vaikutusvallasta.