Lähes 200 hallitusta hyväksyi Jerevanissa järjestetyssä COP17-kokouksessa viime hetken sopimuksia luonnon hyväksi tehtävien toimien vauhdittamiseksi, mutta lopullisia tekstejä ei ollut vielä julkaistu.
Arvioinnin mukaan edistys on jäänyt tavoitteista
COP17 oli väliarvio Kunming–Montrealin maailmanlaajuisesta luonnon monimuotoisuuskehyksestä, joka hyväksyttiin vuonna 2022 sen jälkeen, kun yhtäkään edellisistä 20 Aichin luonnon monimuotoisuustavoitteesta ei ollut saavutettu kokonaan. Kehyksessä asetettiin 23 tavoitetta vuodelle 2030 ja neljä pitkän aikavälin tavoitetta, joihin kuuluvat 30 prosentin suojelu maa-alueista, sisävesistä ja meristä, vaurioituneiden ekosysteemien ennallistaminen, haitallisten tukien vähentäminen ja luonnonsuojelun rahoituksen lisääminen.
Lähes 90 prosenttia maista oli asettanut kansalliset luonnon monimuotoisuustavoitteet, ja yli 70 prosenttia oli toimittanut edistymisraportin. Hallitusten arvioimista kansallisista tavoitteista kuitenkin alle puolet oli etenemässä suunnitelmien mukaisesti, eivätkä kansalliset suunnitelmat usein kattaneet maailmanlaajuisten tavoitteiden koko laajuutta.
Mitä Jerevanin sopimuksella pyritään tekemään
Keskeinen tulos oli päätös ensimmäisestä maailmanlaajuisesta arvioinnista, jota kutsutaan ”Jerevanin etenemispoluksi”. Edustajat hyväksyivät sen perjantaina 30. lokakuuta, mutta lopullista sanamuotoa ei julkaistu heti. WWF:n seuraavana päivänä julkaisemassa arviossa kerrottiin, että päätöksessä tunnustetaan edistyksen riittämättömyys ja annetaan maille ohjeita toimien vauhdittamiseen, myös rahoituksen ja haitallisten tukien osalta.
Päätös painottaa toimeenpanon tehostamista, eikä se korvaa vuoden 2022 kehystä tai aseta yksittäisille maille uusia oikeudellisesti sitovia kiintiöitä.
Rahoitus on edelleen vaikea kysymys
Kehyksessä vaaditaan, että luonnon monimuotoisuuden hyväksi otetaan käyttöön 200 miljardia dollaria vuodessa vuoteen 2030 mennessä. Tästä 30 miljardin dollarin vuosittaisen rahoituksen on määrä tulla kansainvälisenä rahoituksena kehitysmaille. Lisäksi siinä vaaditaan luonnolle haitallisten kannustimien vähentämistä vähintään 500 miljardilla dollarilla vuodessa vuoteen 2030 mennessä. Maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuuden rahoitusvajeen arvioidaan olevan 700 miljardia dollaria vuodessa.
Ennen sopimusta AFP kertoi, että Euroopan unioni halusi vauraiden kehittyvien talouksien, kuten Kiinan, osallistuvan luonnonsuojelun rahoittamiseen, kun taas kehitysmaat tavoittelivat suurempaa tukea vauraammilta valtioilta. Kiistat tukiuudistuksesta koskivat muun muassa fossiilisia polttoaineita, maataloutta ja liikakalastusta.
WWF:n mukaan hallitukset sopivat tulevaa pysyvää rahoitusmekanismia ohjaavista kriteereistä, kahden nykyisen rahoituskanavan virallisesta arvioinnista sekä siitä, että kansainväliseen luonnon monimuotoisuuden rahoitukseen osallistuvien maiden joukkoa voidaan vapaaehtoisesti laajentaa. Huippukokouksen korkean tason ministeriosuuden päättymiseen mennessä oli ilmoitettu yli 1,8 miljardin dollarin uudesta rahoituksesta, mutta se ei tarkoita, että vuosittainen maailmanlaajuinen tavoite olisi saavutettu.
Seuraavaksi on toimittava kotimaassa
Ekosysteemit tukevat ruokaturvaa, toimeentuloa, terveyttä ja ilmastokestävyyttä. Jerevanin julistuksessa nämä hyödyt yhdistettiin nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvointiin. Alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt ovat myös keskeisessä asemassa luonnon monimuotoisuuden suojelussa maidensa, vesialueidensa ja tietonsa kautta. WWF:n mukaan COP17:ssä löydettiin etenemistapa ihmisoikeusperustaisten lähestymistapojen vahvistamiseen; käytännössä ratkaisevaa on, onko yhteisöillä merkityksellinen rooli ja päätyykö luonnonsuojelun rahoitus niihin paikkoihin ja niille ihmisille, joiden odotetaan toteuttavan suojelutoimet.
Kansallisten hallitusten on nyt päivitettävä suunnitelmansa, kohdennettava määrärahoja, uudistettava haitallisia kannustimia ja raportoitava tuloksista. Arviointiprosessissa voidaan vertailla raportteja ja tuoda puutteita esiin, mutta se ei itsessään suojele elinympäristöjä tai ohjaa tukia uudelleen. WWF:n mukaan Ecuador isännöi COP18-kokousta vuonna 2028, kun taas yleissopimuksen aikataulussa seuraava maailmanlaajuinen arviointi on määrä tehdä COP19-kokouksessa. Jerevanin sopimuksilla on merkitystä, jos arvioinnissa havaitaan mitattavia muutoksia kentällä.