McGillin johtamassa maailmanlaajuisessa tutkimuksessa kartoitettiin 45 ihmistoiminnan aiheuttamaa uhkaa yli 21 000 makean veden lajille, ja siinä havaittiin, että maatalous, padot ja maataloudesta peräisin olevat valumat aiheuttavat merkittävää painetta ja että Eurooppa ja Luoteis-Afrikka ovat alueita, joilla suojelutoimilla voi olla erityisen kiire.
Tutkijat käyttivät Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton tietoja tutkiakseen 21 490 sammakkoeläintä, kalaa, nisäkästä, matelijaa, sudenkorentoa ja neidonkorentoa. He laativat 225 karttaa, jotka osoittavat, missä tietyt uhat voivat vaikuttaa kuhunkin ryhmään. Yhdistämällä kartat tutkijaryhmä arvioi, kuinka todennäköisesti eri valuma-alueiden lajit joutuvat tiettyjen uhkien kohteeksi.
Kartat osoittivat, missä lajit voivat joutua uhkien kohteeksi, eivät vain sitä, missä ihmisen toiminta tapahtuu. Tulokset viittaavat siihen, että makean veden lajeihin kohdistuu voimakkaampia uhkia kuin maalla eläviin lajeihin. Ne viittaavat myös siihen, että näiden vaikutusten maantieteellinen jakautuminen poikkeaa maalla elävien lajien kokemista vaikutuksista.
Uhat vaihtelevat alueittain. Kaupunkien, maatalouden ja teollisuuden aiheuttama saastuminen on merkittävä ongelma Euroopassa. Luoteis-Afrikassa yhdistyvät saastuminen, padot ja runsas vedenkäyttö.
Maatalous vaikuttaa monilla alueilla erityisesti sammakkoeläimiin ja sudenkorentoihin. Metsästys on uhka joillekin makean veden nisäkkäille ja matelijoille. Osissa Etelä-Amerikkaa myös maatalous ja vesiviljely lukeutuvat keskeisiin riskeihin.
Tutkijoiden mukaan kartat tarjoavat lähtökohdan, jonka avulla luonnonsuojelijat voivat kohdentaa toimiaan. Tulokset ovat tärkeitä makean veden ekosysteemeille, jotka ylläpitävät kalastusta, tarjoavat juomavettä ja suojaavat tulvilta.